Kohtasin lapsosten käsittämättömän, väkivaltaisen ymmärtämättömyyden!

 Keskiviikko 8.3. klo 16.40 - 16.45 Valkeassa.

Menin mykkitaksilla kavereiden luo palaveriin mikä oli sovittu pidettäväksi jossain Valkean kahviloista klo 17.00 alkaen. Olin siis hiukan etuajassa ja menin Valkeaan 'pikkuovesta'. Kun taksi oli lähtenyt niin kuulin kovaäänistä lasten ääniä ja kattoessani ympärilleni näin muutaman lapsen liikuskelevan levottomasti eestaas ja huutelevan toisille mitälie sanoja. Ryhmästä erottui lyhyin poika joka oli iso äänisin ja kokoajan johonkin suuntaan liikkeessä. Pituutta hänellä ei ollut kuin ehkä 1.25 metriä. Musta tukka repsotti mustan pipon alta ja ääni oli kova. Aattelin että voivoi kun on pitänyt lähteä pienellä ihimisalulla pakkaseen huutelemaan ja ajoin sitten sähkömopollani sisälle.

Kun olin etuajassa niin hain mielestäni rauhallisen paikan ja peruutin liki seinää mopon sekä kaivoin kännykän esiin ja rupesin lukemaan viestejä. Pienen ajan päästä kuulin jälleen kovaäänistä lasten jutustelua, sanoista ei oikein saanut edelleenkään selvää, v-alkuinen kirosana oli ainut minkä selvästi kuulin. Niitä tuli jatkuvalla syötöllä. Tämä äänekäs pienten lauma tuli ja istahti minun taakse jollekkin matalalla olevalle ikkunalaudalle. Siirsin mopon peilit osoittamaan siten että näin hyvin taakse ja olin olevinani lukemassa kännykkää. Yhtäkkiä hiljeni tuo lauma pienokaisia ja sitten tärähti mopo ikään kuin potkusta. Se mustapipoinen ja -tukkainen poika oli liikahtanut mopoani päin ja potkaissut sitä. Täräys oli pieni koska jarrut olivat päällä. Käännyin katsomaan taakse ja kysyi jotta onko mopo väärässä paikassa kun sitä pitää potkia? Noh, vastauksen arvasin jo etukäteen ettei kukaan ollut potkaissut. 

Huuto ja v-sanailu jatkui ja samasta porukasta yksi Kiiminkiin menossa oleva nuorukainen tuli ja pyysi sen potkijan puolesta anteeksi. Sanoin jotta ettei sinun tartte anteeksi pyytää typeryksien puolesta. Ääneni on kuuluvan kun niin haluan ja tuolloin halusin. Mustatukkainen vaikeni hetkeksi mutta taas v-huuto jatkui kunnes tuli ihan hiljaista. Peilistä näin että takaa nousivat ylös ja lähtivät liikkeelle. Mustapipoinen suuntasi ihan mopon vierestä ja nappasi pikku kätösellään minua niskaan läpsäisyn. Se oli sellainen pelokkaan lapsen kovuuden esittämis juttu, ilmeisesti. Kysyin, kuuluvalla äänellä että miksi sinä tuon teit. Huuto lapsella koveni että ei hän tai kukaan mittään tehenyt. Ei siinä sitten sen enempää, lähtivät pois kun mainitsin sanan vartijat!

En välittänyt sanoa edes vartijoille, niin vähäpätöiseltä tuo potku ja läpsäys tuntuivat tuolloin. Mutta kun näitä asioita laittaa juuri esiin nousseisiin juttuihin lasten väkivaltaisuudesta niin koko juttu, minulle mitätön, saakin ihan erilaisen mittakaavan. Entä jos tilallani olisikin ollut heikompi, herkempi vammainen? Minulla riittää ylävartalossa voimaa ihan tarpeeksi omiin tarpeisiin mutta monet tuntemani ihimiset ovat huomattavasti minua heikompia. Siksi koitan saada tämän juttuni Kalevaan ja sitä kautta muihinkin sen konsernin lehtiin jotta varhaiskasvatukseen menisi tietoisuus jotta nyt ollaan jo erittäin vaarallisten asioiden alulla! Käydään avuttomalta näyttävään käsiksi joukolla ja juostaan karkuun. Lisäksi on noi puukotus tapaukset. Olin jättänyt tartuntakoukun kotiin. Tein sen helpottaakseni ovien aukaisua ja tavaroiden ottoa kauppojen hyllyiltä. Nyt se ei ollut mukana kun olin vaan tullut paikkaan missä en sitä aatellut tarvitsevani. Tämän jälkeen se ei jää matkasta koska se on raudasta taottu ja on sopivasti koukku mallinen, niin sillä voi vähän puolustaa itseään. Se ei ole kuitenkaan laiton ase!

Tätäkö tulee nyt olemaan vammaisen elämä? Pelkoa että kimppuun käydään? Jäädään vaan kottiin ja tilataan kaikki netistä? Ei onnistu minun kohdalla. Tulen liikkumaan ihimisissä mopollani silloin kun kuntoni niin sallii. En kätä väkivaltaa ketään kohtaan mutta puolustan koskemattomuuttani entistä tarkemmin.