Pertti Latvala

 Keskiviikko 8.3. klo 16.40 - 16.45 Valkeassa. Menin mykkitaksilla kavereiden luo palaveriin mikä oli sovittu pidettäväksi jossain Valkean kahviloista klo 17.00 alkaen. Olin siis hiukan etuajassa ja menin Valkeaan 'pikkuovesta'. Kun taksi oli lähtenyt niin kuulin kovaäänistä lasten ääniä ja kattoessani ympärilleni näin muutaman lapsen liikuskelevan levottomasti eestaas ja huutelevan toisille mitälie sanoja. Ryhmästä erottui lyhyin poika joka oli iso äänisin ja kokoajan johonkin suuntaan liikkeessä. Pituutta hänellä ei ollut kuin ehkä 1.25 metriä. Musta tukka repsotti mustan pipon alta ja ääni oli kova. Aattelin että voivoi kun on pitänyt lähteä pienellä ihimisalulla pakkaseen huutelemaan ja ajoin sitten sähkömopollani sisälle. Kun olin etuajassa niin hain mielestäni rauhallisen paikan ja peruutin liki seinää mopon sekä kaivoin kännykän esiin ja rupesin lukemaan viestejä. Pienen ajan päästä kuulin jälleen kovaäänistä lasten jutustelua, sanoista ei oikein saanut edelleenkään selv

 Moikka! Tiistai aamuna 28.2. kävin säännöllisellä pistoksella millä pidetään myrkky kurissa mikä on jäänyt kehooni vammautumiseni alkuaikojen mainingeissa tulleen tulehduksen jälkitautina. Vastassa oli sairaanhoitaja Jenni. Heti eka sekunneista tuli olo että nyt olen hyvän henkilön hoidossa. Tosin niin on ollut lähes kaikki käynnit Kiimingin HVK:ssa. Mutta tämän aamun tapaaminen oli jotenkin ylivertainen. Jennin asenne ja olemus huokuivat hänen tykkäämistään omasta työstään, se myös tuntui ihan fyysisestikin; saamani kaksi pistosta kiersivät jopa pinta hermot etten tiennyt koska pistos oli alkanut ja koska ohi. Siinä samalla käynnillä oli toinenkin testi, ihan uusi minulle. Hän laittoi neljä verenpaine nauhaa raajoihin ja ne täyttyivät ja tyhjenivät sitten omalla tahdillaan. Verenpaineen tasapainotesti.  Kerroin hänelle kokemuksiani tuosta 26.2. postaamastani jutusta ja hän oli kauhuissaan kuinka noin voidaan tehdä. Niin sitä vaan näköjään voidaan kun valta on sokaissut päättäjät. Sit