Tuleeko sittenkin inhimillisyyttä kipukroonikoille?

Nyt sitten tuli hyvä soitto tältä ystävältäni. Hän soitti iloisena eilen, 6.2.2020, jotta 5.2. hänelle soitettiin OYS:n kipupolilta. Tälläkertaa soittajana oli ollut ystävällinen naislääkäri, nimitetään häntä Maijaksi koska ystäväni ei saanut nimeä muistiin, jutellut aluksi kuulumiset ja heidän päästessään lääkitykseen niin Maija kertoi antaneensa ohjeistuksen HVK:n lääkärille lääkityksen palauttamisesta tämän episodin alussa, marraskuulla 2019, olleeseen lääkityksen tasoon vaiheittaen. Maija oli lisäksi laittanut ohjeistuksen kuinka se tulee tehdä sekä kertonut vaihtoehtoiset lääkkeetkin mitkä ottaa käyttöön heti ja mitä kokeilla jatkossa. Ohjeistus sisälsi myös nuo väärin ymmärretyt opioidit. MUTTA, MUTTA. Kun ystäväni meni HVK lääkäri tapaamiseen yllätys odotti: Maija oli tehnyt kälämin tempun lausuntonsa loppuosaan, ei maininnut asiasta puhelimessa; ”opiaattilääkkeen käyttö pidettävä lyhytaikaisena”!! Siis ainoa mikä puree hänen kipuihinsa! Oliko käsky tappaa ystäväni? Noh, ainakin hän sai nyt aluksi avun ja jaksaa taas olla elämässä mukana sekä jatkaa tätä taistelua inhimillisen olemassaolon puolesta!

Mutta menikö ihan oppikirjojen ohjeiden mukaisesti? Jokainen lukija varmaan ymmärtää että ei mennyt! 

Näin ei saa olla terveydenhuollossa että pitää julkisesti kirjoittaa mainiten tarkasti missä ja miten on tyritty pahasti ja ohjeistaa potilaita käyttämään muistutusta laeista ja käypähoitosuosituksista saadakseen tarvitsemaansa hoitoa! Terveydenhuollon sisäiset kiistat eivät saa vaikuttaa tappavan tyrmistyttävästi potilaiden hoitoon. Ohjeistukset pitää olla selkeät ja lääkärien uskonnolliset, muut aatteelliset yms suuntaukset eivät saa vaikuttaa lääkityksien määräämiseen. Keskiössä pitää olla potilaan tila ja kunto ja sairauden oikeanlainen diagnosointi. Vanhoja, hyvin toimineita lääkityksiä ei saa mennä purkamaan ilman potilaan lupaa. Mikäli edes harkitaan että muutoksia ruvettaisiin tekemään niin muutoksiin on PAKKO ottaa moniammatillinen ryhmä, kuten käypähoitosuositus ja Laki potilaan asemasta ja oikeuksista vaatii, tutkimaan tilanteen YHDESSÄ potilaan kanssa. JOS tai pitääkö sanoa nyt niukkuuden aikana KUN hoitoammattilaisia ei ole tarpeeksi saatavissa niin potilaan kanta kasvaa isoimmaksi. 

Tässä en arvostele terveydenhuollon ammattilaisia koska he ovat pääsääntöisesti ammattinsa osaavia vaan syyttävä etusormeni osoittaa kauas vuosien taakse 1990 luvulle kun SSP-sopimus(tästä lisää myöhemmin) laadittiin ja ihimisten peruspalveluista ruvettiin vähentämään väkeä. Potilaiden kärsimykset rupesivat exponentiaalisesti kasvamaan: hoitoon pääsyaika piteni, kiireen takia tuli useammin virheitä, avohoitoon laitettiin potilaita jotka olisivat tarvinneet hoitoa 24/7 siis joka paikasta pihistettiin. Paitsi poliitikkojen palkoista ja etuuksista sekä töiden turvaamisesta. Tätä on kärsitty pitkään ja muutosta ei ole saatu. Vastustus päättäjiä kohtaan kuitenkin kytee ja purskahtaa käytäntöön minä hetkenä tahansa! Merkkejä on jo havaittavissa!

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tehdään yhdessä meille kaikille kipukroonikoille inhimillisempi elämä!