Vaimoni Pipsan upea käynti OYS:n keuhkopolilla ja -osastolla!

Tuossa kirjoituksessani, 6.12.2019, OYS hyvä ja osaava… vertailin hiukan OYS:ia ja TAYS:ia. Nyt en vertaile vaan kokemuksieni ja saamieni tietojen perusteella kerron kuinka asioita pitää hoitaa! TAYS:ssa oli syksyllä hoidettavana tuttavani Heidin ja hänen Sri Lankalaisen miehensä, Rajkumarin pieni, kaksi vuotias, Robin-poika.  Rajkumar Sabanadesan kirjoitti, 4.12. yle.f. kolumnisivulla missä kertoi poikansa pelastumisesta huippuosaamisen ansiosta! Jutun voi käydä lukemassa Ylen sivuilta!

Läheskään noin huonossa kunnossa ei Pipsa ollut mennessään keuhkopolille kontrolli ajalle 9. tätä kuuta. Saturaatio on ollut heikkona kesästä lähtien, 79 – 85, toissa päivänä 82. Tätä käyntiä on edeltänyt VPAP-laitteen kokeilu kuluneen syksyn aikana. Saturaatio, verenhapetus-arvo, ei ole parantunut vaan pysyneet noin huonona. Pipsa onkin nukkunut hurjia määriä ja hereillä olo aikoina on pystynyt vain pieniin toimiin. Ruuan laiton jälkeen on pitänyt ottaa päikkärit ennen nukkumaan menoa, eli nukkumista on riittänyt ja kahteen suuntaan toimiva VPAP-laite on yrittänyt puhdistaa veren hiilidioksidista siinä onnistumatta.

9. päivä Pipsa sitten päätettiin ottaa osastolle 40A perusteellisiin tutkimuksiin. Osa tutkimuksista tehtiin kiireellisinä päivystyksellisenä tutkimuksena ja loput sitten tuolla osastolla illan ja yön aikana. Lopulta lääkäri ja Pipsa päätyivät yhdessä hapetuslaitteen kokeilemiseen kotikäytössä. Sitä ruvetaan kokeilemaan   illalla kun talo on ensin lämmitetty. Ei kuulemma saa yhtä aikaa ottaa puhdasta happea ja lämmittää taloa takalla, leivinuunilla tai jollain muulla vastaavalla. Voisi tulla iso hetkellinen lämpö pamauksen kanssa ja sitten ei enää mitattaisikaan mitään arvoja.

Sitten tuohon Pipsan upeaan OYS-käyntiin. Upeus alkoi jo kyydityksessä, tosin siihen ei vissiin OYS voinut vaikuttaa? Tai mistä sen tietää!? Kun Kela-taksin kuljettaja tietää että kyyti on OYS:iin niin kuljetus on entistäkin tasaisempaa ja kuljettajan hyvät porinat hälvensivät kyytiläisen jännitystä. Minä olin meidän 12-vuotiaan Lady Bambinan kanssa eläinlääkärissä, joten en päässyt mukaan tuonne sairaalaan. Vastaanotto OYS:ssa oli turvallisuutta luova ja liikuntarajoitteen hyvin huomioon ottava. Verikokeiden ja eka röntgenin kautta ensimmäiseen tapaamiseen polin lääkärin kanssa. Noiden kokeiden ja saturaatio mittauksen perusteella päätettiin sitten  potilas lähettää jatko röntgeniin sekä lisää verikokeita. Ja happiviikset sai nenäänsä. Jotta kaikki tutkimukset voitiin tehdä ennen tuota yllä mainittua päätöstä niin Pipsan piti jäädä yöksi osastolle 40A.

Joka ikinen käyntipaikka oli positiivinen. Vastaanotto vapaaehtoisine oppaineen, verikokeiden ottajat, röntgenhoitajat, polin lääkärit ja hoitajat. Ja sitten eritoten tuo osasto 40A. Me ollaan terveydenhuollon suurkäyttäjiä yhdessä. Molemmat olemme kipukroonikkoja ja monia muitakin sairauksia kokeneita. Näistä kokemuksista on sitten tullut sellainen herkkyys kaikkeen mitä tapahtuu kun menee sairaalaan tai terveyskeskukseen. Pipsalla tuo herkkyys laski välittömästi huolestumisen tasoa kun pääsi osastolle. Toki sama herkkyys oli ilmoittanut turvallisuudesta ja välittämisestä ihimisenä koko päivän sairaalan sisällä. Käytämme krooniseen kipuumme molemmat vahvoja lääkkeitä ja pieni jännitys oli Pipsalla noussut kun oli iltapäivälääkkeiden otto. Mutta eikö mitä!? Homma sujui mainiosti, tiedostoissa oli lääkitys sama kuin mitä se on meidän omissa dokumenteissa mitä pidämme aina mukana. Eikä osastolla ollut opiaattipaniikin vallassa olevia lääkäreitä joten Pipsa sai tarvitsemansa kivunlievityksen.

Se asenne, se ammattitaito, se ystävällisyys, se tilanne huumori, se iloisuus mitä vaimo kuuli henkilökunnan suunnalta ja tuo lääkeasia tekivät meihin suuren positiivisen vaikutuksen. Tuli vahvasti tunne että nyt olemme maailman parhaassa hoidossa!

Oulussa 11.12.2019 Pertti Latvala ja Pipsa!