Opiaattipaniikki tekee turhaa kärsimystä

Moikka pitkästä aikaa!

Valitettavasti blogini nimi ei ole saanut yhteyttä jokaiseen hoitopaikkaan!

Terveydenhuolto hoitaa hyvin 95% asiakkaistaan. Tuohon 5%:iin on erittäin epämiellyttävä kuulua. Itse kuulun valitettavasti tuohon 5%:iin, olen kuitenkin potilasaktiivina osallisena koska haluan auttaa ihimisiä toimimaan lääkäri käynneillä oikein ja rakentavasti sekä auttaa ihimisiä tietämään oikeutensa.

Kun asiat ovat pielessä, sitten ne myös ovat pielessä. Viikottain tulee kyselyjä että miten toimia kun opioidit on vedetty yht'äkkiä pois nopealla aikataululla, potilaalta kysymättä!
Tuossa rikotaan lääketieteellisiä opetuksia sekä Potilaslakia vuodelta 1992/785.  Potilaalla on oikeus hyvään terveyden ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun. Hoidosta, tutkimuksista ja lääkinnällisestä kuntoutusta koskeva  suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.
Lääkityksiä EI SAA PURKAA keskustelematta potilaan kanssa. Eikä varsinkaan pikavauhtia! Mikäli yhdessä katsotaan tarpeelliseksi potilaan hoidossa, vahvojen lääkitysten purkaminen on AINA tehtävä rauhallisella tahdilla. Täsä alla on keräämiäni tietoja vuosien varrelta kaikkien käyttöön. Niissä on suurin osa omaa kokemusta mutta on myös keskusteluja eri kipulääkäreiden kanssa, otteita käypähoitosuosituksista ja potilaslaeista sekä potilaiden kommentteja hyödyntäen.

Kroonisen kivun hoito on haastavaa potilaalle ja hoitavalle taholle, koska siinä harvoin saadaan samanlaisia "onnistumisia" kuin akuutin tai syöpäkivun hoidossa. Onnistumisella tarkoitan merkittävää kivun helpotusta. 

Käypä hoito suosituksessa sanotaan, että potilaalle tulee antaa riittävä informaatio kivusta, sen luonteesta ja hoitovaihtoehdoista. Eli se tarkoittaa, että tilanteen ollessa epäselvä pitää vain uudelleen kokoontua ja saada ymmärrettävä selitys tilanteesta. Joskus on niin, ettei kivulle löydy selkeää traumaa tai vammaa tai kuvalöydöstä. Mutta tiedossa on, että keskushermostossa voi tapahtua herkistymistä, joka ylläpitää kipua. CRPS:n pitäisi olla tuttu diagnoosi kaikilla kipupoleilla ja sille on omat kriteeristönsä niin kivun alkuperän kuin oirekuvan ja löydöstenkin suhteen. Jos ei ole tuttu kipupoleilla niin tietoa löytyy osoitteesta: www.crps-tuki.fi.

Gabrion on hermokipulääke ja samoin ketamiini. Opioidien pitkäaikaiskäyttöä tulisi suurimmissa osissa tapauksista välttää, koska ne pitkäaikaisessa käytössä voivat heikentää immuunivastetta, laskea hormonitasoja ja voivat jopa herkistää kivulle . Lisäksi joillekkin voi kehittyä opioideille pian toleranssi, joka ei hoidu annosta nostamalla.  Kroonisessa kivussa vahvan opioidin paikka yleensä on väliaikaisesti esim kuntoutusjakson tukena, mutta kuukausien tai vuosien käyttöä kannattaisi miettiä tarkoin. Tämän vuoksi vahvojen opioidien sijalla käytetään lääkkeitä, joilla voidaan hillitä keskushermoston kipuherkistymismekanismia (epilepsia- ja kipumasennuslääkkeet ja ketamiini).

Mutta on myös poikkeuksia. Osalla potilaista lääkityksessä saattaa olla pitkäkestoisesti vahva opioidi, mutta em haittojen vuoksi maltillinen annos ja aina pitkävaikutteinen valmiste. Opioidilääkityksen alasajoa tulee tuolloin arvioida säännöllisesti ja tarvitaan hyvä potilas-lääkäri-suhde.

Kroonisen kivun hoito ei ole koskaan vain lääkkeellinen. Lääkkeillä voidaan vain osittain lievittää kipuaistimusta, katkaista pahin kärki. Sen jälkeen liikehoito ja lääkkeettömät kivunhallintakeinot ovat suurimmalla osasta potilaista tärkeämpiä. 

Kipu aktivoi sympaattista eli "taistele ja pakene"-hermostoa, jolloin kipu voimistuu ja elimistö on "hälytystilassa". Mikä tahansa harjoitus, joka rauhoittaa ja aktivoi parasympaattista hermostoa ("lepää ja sulata"), rauhoittaa myös kipukokemusta vapauttaen endorfiineja ja oksitosiinia. Tällaisia ovat tietoinen liike, rentoutus,  mindfulness, palleahengitys ja mikä tahansa omannäköinen itseä rauhoittava asia tai tekeminen. Itse kuulun tuohon joukkoon joka ei voinut harkitakkaan liike- ja lääkkeetöntähoitoa ennenkuin lääkkeellä saatiin pahin kipupiikki taitettua. Sitten olikin helpompi alakaa noihin muihin hoitoihin. Vahva opioidi on ollut samalla tasolla jo 11 vuotta, sekä lääkkeetönhoito on tullut hyvinkin tutuksi. Näin olen joistakin lääkkeestä päässyt eroon.

Potilaiden kanssa pitää aina tehdä kirjallinen kivunhallintasuunnitelma, jossa on oma kohta liikehoidolle, lääkkeettömälle ja lääkehoidolle. Liikehoito sen mukaan kuin kenellekkin sopii, lääkkeettömissä pitää harkita myös kivunhallintaryhmiä ja lääkehoidossa ei saa automaattisesti sulkea pois mitään ennenkuin on kukin tuote kokeiltu.

Kun tuon aineiston mukaisesti asiat hoidettaisiin koko maassa niin asiat olisivat paremmassa kunnossa myös noilla 5%:n ihimisillä!

Toivoisin että  potilasta virheellisesti hoitavat lääkärit löytäisivät tuon keräilyni ja toimisivat sen osoittamalla tavalla! Ja kaikki kärsivät potilaat ja heidän omaisensa, kopioikaa itsellenne tuo lyhyt ja ytimekäs ohje! Mikäli asiat ei parane niin ottakaa esille: 

Laki Potilaan Asemasta ja Oikeuksista 17.8.1992/785 pykälät 3, 4 ja 6: 

3 § Oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun.

Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.

….Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan.

4 §Terveyden- ja sairaanhoitoa toteutettaessa on tarvittaessa laadittava tutkimusta, hoitoa, lääkinnällistä kuntoutusta koskeva tai muu vastaava suunnitelma. Suunnitelmasta tulee ilmetä potilaan hoidon järjestäminen ja toteuttamisaikataulu. Suunnitelma on laadittava yhteisymmärryksessä potilaan, hänen omaisensa tai läheisensä taikka hänen laillisen edustajansa kanssa.

6 § Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Vaatikaa toimintaa noiden mukaisesti! 

Tsemppiä kaikille kivun kanssa taisteleville!

Yritän saada tämän tekstin mahdollisimman monen potilasjärjestön ja lääkärijärjestön tietoisuuteen!

Yst Pertti